Kylläpä tuli hillottua pitkään tätäkin vyyhtiä. Vyyhdeissä on ehkä sellanen juttu. Muistaakseni hankin tämän Skein Queenin langan Titityystä Jyväskylän reissulla joskus ammoisina aikoina, kun sai vielä matkustella ja oli kaikkea muutakin humputusta.
Hieno lanka ei kaivannut mielestäni mitään sen kummempaa tällä kertaa, joten lähes peruspertsaa aloin pistelemään. Erikoisuutena oli se, että aloitin sukat varpaista alkaen ja tein tapojeni vastaisesti tiimalasikantapään. Tämä saatto olla eka kerta, kun se onnistui nätisti eikä niin että toiseen puoleen tulee kauheat reiät ja toinen puoli taas kiristää niin että puikot vonkuu. Ni hyvä juttu!
Suunnittelin ensin, että näistä ois tullu pitkävartiset ja koko kerä menis, mutta sovittaessa tämä pituus alkoi istua jalkaan jotenkin ideaalisti. On toi fingering-paksuinen lanka kyl niin tihrustamista, että hautasin nää yhdessä vaiheessa pitkäksi aikaa laatikon pohjalle kiireempien töiden edestä. Ilmeisesti mä joka kerta valitan, että ei tää oo mun juttu. Näistäkin kävin Laiskanlangan Instagramin puolella määkymässä samaa. Sieltä löytyy muuten myös sovituskuvia. Mutta kuulkaa, sit kun tällaset ohuet unelmanpehmeät merinosukat saa laittaa vihdoin jalkaan niin se sit taas todellaki on mun juttu. Että semmosta. Ja toisaalta, mitä kauemmin neuloo sitä vähemmän ehtii siivota.
Lanka: Skein Queen Crush Jewelled Magpie
Laiskanlanka 